Köyhä, köyhempi, nuori?

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että köyhyys sen eri muodoissa siirtyy sukupolvelta toiselle. Vanhempien varallisuus, koulutustaso ja eri sosiaaliturvaetuuksien käyttö heijastuu jälkipolville. Voi siis perustellusti sanoa, että jos yhteiskunta ei puutu erilaisiin tiedettyihin huono-osaisuuden riskitilanteisiin, se toiminnallaan syrjäyttää.

Vuonna 2016 suurin pienituloisten ryhmä 26 prosenttia väestöstä oli 18–24-vuotiaat nuoret. Monella nuorella tulevaisuusodotukset ovat hyvät ja esimerkiksi opiskeluaikainen pienituloisuus vain väliaikaista. Samaan aikaan kuitenkin nuorten käytettävissä olevien tulojen kasvu on hidastunut, asunnottomuus kasvanut ja esimerkiksi yhä useampi nuori saa tukea kotoaan. Työn ja talouden epävarmuus on yksi tekijä myös myöhentyneelle lasten hankinnalle.

Vaikeimpaan asemaan jäävät ne nuoret, joiden kotoa ei tukea tule, ja jotka ovat mahdollisesti saaneet perintönä ylisukupolvisen huono-osaisuuden riskitekijöitä. Huoli toimeentulosta on usein kokonaisvaltainen: nuori ei pysty pohtimaan omia toiveitaan opiskelupaikan ja ammatin suhteen, kun päällimmäisenä mielessä on vuokranmaksu ja se, mitä ensi viikolla voi syödä. Pitkittynyt niukkuus aiheuttaa stressiä ja heikentää pahimmillaan hyvinvointia.  

Nuoren aikuisen tukiviidakko on monimutkainen. Työmarkkinatuen saaminen edellyttää tietyissä pääsykokeissa käymistä ja puolen vuoden karenssista selviytymistä. Olemassa olevasta työpaikasta ei saa luopua, vaikka palkka ei riittäisi elämiseen. Ensikertalaiskiintiö korkeakouluissa ei salli virhevalintoja, vaan nuoren on oltava varma siitä, että vastaanotettava opiskelupaikka on juuri se oikea. Nuoren on tasapainoiltava välivuosien, pätkätöiden ja pienten palkkojen keskellä – ja samalla itsenäistyttävä sekä löydettävä paikkansa aikuisten maailmassa. Ei ihme, että isojen asioiden kanssa tasapainoileva nuori saattaa horjahtaa yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle.

Perustulo olisi inhimillinen ratkaisu myös nuorten köyhyyden vähentämiseen. Vastikkeeton perustulo antaisi nuorille tarvittavan taloudellisen vakauden muuten hektiseen elämään. Sen avulla useammalla nuorella olisi varaa hakea haluamaansa opiskelupaikkaan ja jäädä lukulomalle – tai työn ohella pohtia tulevaisuutta ja omaa ammatillista kehitystään.

Osan nuorista opinpolku katkeaa myös rahanpuutteeseen tai ei pahimmillaan pääse edes alkamaan. Erityisesti toisen asteen oppimateriaalit ovat kalliita ja opintojen maksullisuus tätä kautta sulkee osan nuorista pois koulutuksesta – vaikka jatkossa toisen asteen tutkinnon pitäisi olla minimi jokaiselle nuorelle. Tarvitaan myös oppivelvollisuuden pidentämistä toiselle asteelle.

Syrjäytyneistä nuorista huolissaan olevien pitää olla huolissaan myös siitä yhteiskunnasta joka syrjäyttää. Vaikkei rahalla voi ostaa onnea, saa sillä vakautta, jolla keskittää ajatukset pelkästä selviytymisestä elämässä etenemiseen.


Alina Heywood, nuorisolautakunnan jäsen, kansanedustajaehdokas, Turku

Maria Ohisalo, Vihreiden varapuheenjohtaja, köyhyystutkija, Helsinki

Tulevaisuus nuorten ehdoilla

Viime perjantaina julkaistiin Varsinais-Suomen vihreiden pamfletti Poliittinen ilmasto. Tässä oma tekstini pamfletista.

Lapsena unelmoin talosta takapihalla, autosta ja perheestä, johon kuuluisi puoliso, kaksi lasta ja koira. Enää en unelmoi. Unelmoinnin sijaan minua ahdistaa. Tulevaisuus suorastaan pelottaa. Ilmastomme lämpenee kovaa tahtia, yhteiskuntamme pyörii vastuuttomalla kulutuksella ja ruoantuotantomme on täysin kestämätöntä.

Aiemmat päättäjät ovat tehneet huonoja päätöksiä, joissa fokus on ollut nykyhetkessä tai korkeintaan seuraavassa vaalikaudessa. He ovat vieneet minulta sekä muilta nuorilta oikeuden unelmoida. Unelmoinnin sijaan meidän on keksittävä keinoja maapallon pelastamiseksi ja taisteltava kestämätöntä politiikkaa vastaan.

Keskustellessani kavereideni kanssa tulevaisuudesta seuraavat kysymykset toistuvat usein: Voinko koskaan hankkia lapsia ilman pelkoa siitä, että heidän elämänsä päättyy ennenaikaisesti ilmastokatastrofin myötä? Onko itsekästä unelmoida isosta talosta ja koirasta, kun minun harteillani on maapallon pelastaminen? Mihin kaikkeen minun on vain sopeuduttava siksi, ettei ilmastonmuutos ole ollut päättäjien mielestä tärkeä asia?

Valitettavasti emme ole näiden ajatusten kanssa yksin. Vuoden 2018 nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut jyrkästi. Nuoria ahdistaa ilmaston lämpeneminen, pelko ruoan ja puhtaan veden loppumisesta sekä pelko ilmastosta johtuvien sotien ja kriisien ulottumisesta myös Suomeen.

Nykyisillä lapsilla ja nuorilla on syytäkin olla huolissaan ilmaston lämpenemisestä ja ympäristön saastumisesta. Maapallo on päästetty huonoon kuntoon, eikä asia ole tuntunut nykyisiä tai entisiä päättäjiä kiinnostavan, sillä asia ei suoranaisesti ehdi koskettaa heitä.

On helppoa siirtää ilmastopäätöksiä tulevaisuuteen, kun tietää, ettei itse joudu kärsimään ilmastonmuutoksen seurauksista. Vastuu on vieritetty tuleville sukupolville, mutta samalla on unohdettu, ettei näille sukupolville ole jätetty kovin hyviä mahdollisuuksia selvitä tästä haasteesta!

On paitsi typerää ja vastuutonta myös äärimmäisen epäkunnioittavaa nuorten tulevaisuutta ajatellen kuitata ilmastonmuutos vitsinä tai valeuutisena. Ilmastonmuutos on seuraavan vaalikauden tärkein yksittäinen kysymys, johon on löydettävä ratkaisu. Kaikenikäisten päättäjien kouluttaminen ja sitouttaminen ilmastotavoitteiden taakse on konkreettinen askel, jolla voimme pyrkiä kohti elinkelpoisempaa maapalloa. Ilmaston nykytilaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä, vaan nykytilan säilyttämisen eteen on tehtävä paljon työtä. Tästä lähtien kaikkien päätösten kohdalla on arvioitava ympäristö- ja ilmastovaikutukset.

Pian ei ole maapalloa, jolla tehdä päätöksiä. Menneisyyden päättäjät saivat rikottua paljon, ja nyt on korjaamisen ja uudelleenrakentamisen aika.

Haluan olla päättäjänä tekemässä rohkeita ja kunnianhimoisia päätöksiä, jotta meillä olisi maapallo jätettäväksi tuleville sukupolville. Vastuuttomien päättäjien ja päätösten aika on ohi. Meillä nuorilla pitää myös olla oikeus unelmoida tulevaisuudestaan.

Haluan tulevaisuuteni takaisin. En vain omaa tulevaisuuttani, vaan myös muiden nuorten tulevaisuuden. Haluan, että kymmenien vuosien päästä syntyvät lapset uskaltavat ja voivat unelmoida tulevaisuudesta ilman pelkoa. Haluan vihdoinkin sen koiran, ja metsän, jonne kävellä koiran kanssa. Siksi olen mukana politiikassa.

Miksi feminismiä tarvitaan?

Osallistuin nyt viikonloppuna Vihreiden Naisten Feministiakatemiaan, jossa koulutetaan kevään feministisiä eduskuntavaaliehdokkaita. Koulutuksesta inspiroituneena innostuin kirjoittamaan feminismistä, sekä syistä, miksi feminismiä edelleen tarvitaan. Tässä tekstissä tulen keskittymään nuorten naisten asemaan politiikassa.

 

Niin kauan, kun olet nainen ja erityisesti nuori sellainen, et tule olemaan pätevä

Pätevyys on asia, josta saan jatkuvasti kuulla kommentteja – olenhan vain nuori tyttö, joka ei tiedä mistään mitään. Viimeksi pätevyydestäni keskusteltiin Nuva ry:n puheenjohtajavaalin alla.

Olen toiminut erilaisissa paikoissa puheenjohtajana, nyt viimeisimpänä Nuva ry:ssä. Tästä huolimatta pätevyyttäni toimia johtamistehtävissä haastettiin jatkuvasti vastaehdokkaani toimesta. Ehdokkaan, jolta ei itseltään löydy johtamiskokemusta nuorisojärjestön puheenjohtajana toi moneen otteeseen ilmi olevansa parempi puheenjohtajaehdokas. Ilmiö on hyvin tuttu; naiset joutuvat tekemään miehiin verrattuna usein moninkertaisesti töitä, jotta heitä pidettäisiin läheskään yhtä pätevinä.

Pätevyydestä olen saanut kuulla muuallakin kuin järjestömaailmassa. Työelämässä asiakaspalvelutyössä minua on suoraan sanottu tyhmäksi ja epäpäteväksi kysyessäni pomoltani työhön liittyvän asiallisen kysymyksen, sekä Nuva ry:n kouluttajana olen usein saanut kuulla mansplainausta omien koulutusten jälkeen. Vaikka olen ollut nuorten osallisuuden asiantuntija ja olen kouluttanut viranhaltijoita sekä päättäjiä, on osalla aikuisista koulutettavistani ollut jokin pakottava tarve tulla mansplainaamaan minulle koulutusten jälkeen. Näiden kokemusten johdosta huomaan välillä epäröiväni työnhaussa. Tuntuu siltä, ettei minulla ole pätevyyttä hakea sellaiseen työhön, johon minua on organisaation sisältä suositeltu. Jälkeenpäin ajateltuna ymmärrän, että epäröinti on turhaa, mutta tiedostan kyllä, mistä sellainen ajattelu aiheutuu.

 

Ulkonäköäsi tullaan aina huomioimaan ja julkisesti kommentoimaan

Kun puhutaan naisista, ulkonäköä ei voi tietenkään unohtaa. Kun Nuva ry:n puheenjohtajapaneelissa annettiin mahdollisuus kehua vastaehdokasta 60 sekunnin ajan, sain kuulla olevani lempeä johtaja sekä kuulla, että minulla on “kiva hymy”. Ei muuta. Kehu kesti 12 sekuntia, ja loppuun vielä lisättiin, että eipä minussa paljon muuta hyvää ole. Olen aika varma, että olisin kuullut toisenlaiset kehut, mikäli olisin ollut miespuolinen ehdokas. Vastaehdokkaani käytti naiseuteen ja ulkonäköön liittyviä ominaisuuksia minua vastaan, vaikka ne eivät liity mitenkään osaamiseeni tai kykyyni toimia puheenjohtajana.

Viime viikonlopun paneeli ei ollut ensimmäinen eikä valitettavasti varmastikaan tule olemaan viimeinen kerta, kun saan kuulla kommentteja ulkonäöstäni tilanteessa, jossa sillä ei ole käsiteltävän aiheen kannalta mitään merkitystä. Kehua tietenkin saa, mikäli se on tilanteessa luontevaa – hyvänä ohjenuorana voi pitää, että jos voisit kertoa saman kehun mummollesi tai kaverillesi, on kehu varmasti ääneen sanomisen arvoinen.

 

Epäasialliseen käytökseen tullaan harvoin puuttumaan

Viikonlopun puheenjohtajapaneelissa koin rehellisesti olevani nöyryytetty ulkonäkökommentin jälkeen. Yleisössä kommentille naurettiin, ja paneelin vetäjäkin taisi vain naurahtaa. Siinä hetkessä olisin toivonut asiaan puuttumista. Jälkeenpäin olen miettinyt paljon sitä, näkevätkö ihmiset oikeasti minussa vain lempeän johtajuuden ja kauniin hymyn. Onko minussa muuta? Nähdäänkö minussa vain hymy? Vaikka tiedän olevani hemmetin kova muija ja pätevä johtaja, pistävät tällaiset tilanteet aina pohtimaan ja epäröimään.

Jouduttuani epäasiallisen käytöksen kohteeksi olen usein sanonut asiasta tutulle pyytäen apua tai tukea, mutta liian monesti epäasiallinen käytös on lakaistu maton alle. Naispuoliset tuttuni ja jopa kaverini ovat puolustaneet epäasiallista käytöstä sanoen, että sellainen käyttäytyminen kuuluu henkilön ammattiin, tai että kyseinen henkilö on oikeasti todella kiva ja luultavasti vain kiinnostunut minusta. Kuinka paljon ahdistelua pitää kokea, että asiaan puututaan spontaanisti ja kyselemättä?

 

On aivan naurettavaa, että kaikista rakenteissa olevista tasa-arvo-ongelmista huolimatta feminismin tarpeellisuutta kyseenalaistetaan edelleen nuorisojärjestöjen liittokokouksissa – viimeksi Nuva ry:n liittokokouksessa puhuttiin feminismi-kirjauksen tarpeellisuudesta liiton asiakirjoissa. Ongelmallisen tilanteesta teki se, että suurin osa kirjausta vastaan puheenvuoron pitäneistä olivat etuoikeutetussa asemassa olevia. Toisin sanoen siis valkoisia heteromiehiä, jotka tuskin tulevat ikinä kokemaan niitä samoja asioita, kun naiset järjestömaailmassa sekä politiikassa.

Feminismin työsarka ei todellakaan ole vielä valmis, eikä tule olemaan niin kauan kuin naispoliitikkoja ei nähdä pätevinä sukupuolensa vuoksi, kun ulkonäkö vaikuttaa merkittävästi naispoliitikon menestymiseen ja kun kukaan ei siihen kunnolla puutu.

 

Miksi muutoksessa kestää?

Viime kuukausina – ja erityisesti viime päivinä, on ollut paljon puhetta Suomen Nuorisovaltuustojen Liitosta. Siitä kuinka liitto on pilalla, siitä kuinka liitto ei toimi, ja siitä kuinka liittoa johdetaan väärin. Monet ovat ilmaisseet pettymyksensä liittoon ja siihen, kun muutosta ei ole tapahtunut. Tässä kohtaan ennen liittokokousta voidaankin pohtia, että miksi.

Kesällä ja alkusyksystä käytiin paljon keskustelua liiton tilasta sekä pidettiin ylimääräinen liittokokous, jossa vaihdettiin puheenjohtajaa epäluottamuslauseen vuoksi. Jäsenistön tahto ylimääräisessä liittokokouksessa oli selkeä: muutosta tarvitaan. Minä, uutena puheenjohtajana, olin ja edelleenkin olen samaa mieltä. Liittomme kaipaa uudistusta ja muutosta kipeästi. Monet sisäiset asiat kuten vaalikulttuuri, yleinen keskustelukulttuuri, piirijärjestelmä ja johtamisorganisaatio tulee uudistaa, jotta järjestömme voisi kasvaa ja kehittyä. Kuten aiemminkin on jo todettu, ilman näitä suuria muutoksia liittomme tulee vain polkemaan paikallaan.

Nämä edellä mainitut muutoskohteet ovat sellaisia asioita, jotka rakennetaan järjestöissä vuosia. Reilua vaalikulttuuria tai tervettä keskustelukulttuuria ei valitettavasti saavuteta parissa kuukaudessa, vaikka kuinka haluaisi. Tämä prosessi kaipaa malttia sekä kärsivällisyyttä.

Muutos kaipaa myös halukkuutta ja valmiutta sen tekemiseen. Näen ristiriitaisena, että kuulutetaan keskustelukulttuurin parantamisen sekä jäsenistön pirstaleisuuden korjaamisen perään, mutta samaan aikaan jaetaan loukkaavia meemejä ja vitsejä liiton sisäisissä keskusteluryhmissä. Ellei ole valmis edistämään muutosta omilla teoilla, on perusteetonta kritisoida liiton johtoa hitaudesta ja kykenemättömyydestä hoitaa tilanne kuntoon. Liiton tarvitsemat suuret muutokset kaipaavat ihan jokaisen panosta. Näistä asioista ei voi vaan päättää liittohallituksen kokouksessa.

Ennen kuin pääsemme uudistamaan suuria kokonaisuuksia, meidän tulee aloittaa pienistä asioista. Olemme siis aloittaneet liiton uudistamisen liittohallituksen ja toimiston kanssa perusrakenteista: vastuunjakoa on katsottu uusiksi, ja enemmän vastuuta on annettu meidän osaaville työntekijöille, raskaita prosesseja on kevennetty sekä ensi vuoden asiakirjoja on raikastettu. Näillä toimenpiteillä olemme saaneet aikaan selkeän ja yhtenäisen vision tulevasta, sekä luottamus omaan tekemiseen ja liiton toimivuuteen on palannut.

Omalta osaltani olen viime kahden kuukauden aikana perehtynyt puheenjohtajan työhön, johtanut liittohallitusta, sekä valmistellut asiakirjoja liittokokoukseen. Olen myös edustanut liittoa erilaisissa tilaisuuksissa ja suunnitellut ensi vuotta sekä MaNu-hankkeen että Osallisuuden osaamiskeskuksen osalta. Liiton muuttamisen ja uudistamisen osalta olen tavannut sidosryhmien edustajia, perehtynyt erilaisiin järjestörakenteisiin sekä opiskellut paljon johtajuudesta. En halua enkä aio olla puheenjohtaja, joka estää muutoksia tapahtumasta.

 

Koska olen edelleen sitoutunut rakentamaan visioni mukaista rohkeasti kehittyvää ja avointa liittoa, olen ehdolla puheenjohtajaksi vuodelle 2019.

 

 

Haluaisin lopuksi selventää asiaa, josta olen saanut kyselyitä: Olemme jäsenten toiveesta selvittäneet ikärajapolitiikan vuosijuhlien suhteen, ja vuosijuhliimme pääsevät myös alaikäiset osallistumaan. Tästä tulee lisätietoa liiton nettisivuille!

 

Minun Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto on rakas

Tulevien viikkojen aikana tulen julkaisemaan blogikirjoituksia, joissa teen nostoja omasta visiostani Suomen Nuorisovaltuustojen Liitosta. Visio löytyy osoitteesta bit.ly/alinannuva

Tässä blogissa käsittelen visiosta teemaa Rakas.

Viime viikot liitossa ovat olleet todella rankkoja. Liiton nykyisestä tilanteesta sekä tulevaisuudesta on puhuttu paljon. Myös liiton vahvuuksista sekä liiton ongelmista on puhuttu paljon. Olen viime viikkojen aikana kohdannut kaikenlaisiaa huhuja liittyen esimerkiksi omaan puolueeseeni, äänestäjämäärien manipulointiin sekä lahjomiseen. Minusta on levitetty todella runsaasti perättömiä huhuja, mikä kertoo siitä, ettei liiton toimintakulttuuri ole terve. Tähän tarvitaan muutos.

Olen ollut liiton jäsenenä viisi vuotta, josta viimeiset kaksi olen ollut aktiivisesti mukana toiminnassa. Liiton tapahtumissa olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin ja liiton kautta olen oppinut todella paljon. Liitto ja paikallinen nuorisovaltuustotoiminta on kasvattanut minusta vaikuttajan. Haluan ja todellakin toivon, että liitto pystyy myös jatkossa kasvattamaan meidän nykyisistä sekä tulevista jäsenistä aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Se on yksi meidän tärkeimpiä tehtäviä.

Kevään Aktiivipäivät ABC:lla pääsin kouluttamaan noin sataa uutta nuorisovaltuustotoimijaa vaikuttamisen eri keinoista. Koulutettavista nuorista paistoi aito innokkuus ja motivaatio oppia uutta. En voi sanoilla kuvailla, miten iloiseksi tämä saa minut. Haluan, että liitto pystyy tarjoamaan näille innokkaille uusille toimijoille eväät ja tarvitsemansa tuen valloittaa maailma.

Motivaationi lähteä viemään eteenpäin suurta muutosta parempaan suuntaan liitossamme on joka päivä entistä korkeampi. Olen saanut paljon yhteydenottoja ja tsemppejä, jotka antavat hurjasti energiaa. On sanomattakin selvää, että jäsenemme kaipaavat liittoa, johon luottaa ja joka tukee heitä. Liittoa, jossa saa olla oma itsensä ja kasvaa vaikuttajaksi porukassa joka auttaa eteenpäin. Sitä se ei valitettavasti ole tällä hetkellä. Mielestäni Suomen Nuorisovaltuustojen liitto voisi olla tätä ja paljon enemmän.

Minun Suomen Nuorisovaltuustojen liittoni on minulle rakas, ja sen vuoksi teen kaiken tämän. Siksi olen ehdolla puheenjohtajaksi.

Liittokokouksessa 8.9. päätetään liiton tulevaisuudesta. Äänestä muutoksen puolesta.

 

P.S. Huomenna vastailen vielä kysymyksiin Snapchatissa, laittakaa niitä tulemään tästä!

 

Minun Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto on demokraattinen ja reilu

Tulevien viikkojen aikana tulen julkaisemaan blogikirjoituksia, joissa teen nostoja omasta visiostani Suomen Nuorisovaltuustojen Liitosta. Visio löytyy osoitteesta: bit.ly/alinannuva

Tässä blogissa käsittelen visiosta teemoja: Demokraattinen ja Reilu

 

Siitä lähtien, kun ylimääräinen liittokokous tuli jäsenistön tietoon, liitossamme on käyty keskustelua. Luonnollisesti. Keskustelun, toisinaan jopa kampanjoinnin, luonne on kuitenkin ollut aivan erilaista kuin missään muissa vaaleissa, jossa olen ollut äänestäjänä tai ehdokkaana. Viimeisen kahden kuukauden aikana on käyty todella likaista taistelua Suomen Nuorisovaltuustojen liitossa. Muiden kampanjoiden keskeiset henkilöt ovat soitelleet ja kiertäneet Suomea tapaamassa nuvalaisia ‘ihan muissa asioissa.’ Näissä tapaamisissa on kuitenkin keskusteltu liiton nykyisestä tilanteesta ja esimerkiksi vihjailtu sitä, että minä olisin järjestämässä ylimääräistä liittokokousta, koska haluan ainoastaan valtaa. Sen voin kyllä sanoa, että on helpompia keinoja nousta liiton johtoon kuin ylimääräisen liittokokouksen järjestäminen ja kaksien vaalien käyminen. Kynnys lähteä järjestämään ylimääräistä liittokokousta jäsenistön antamalla mandaatilla on ollut hyvin korkea, eikä tämä päätös ollut missään vaiheessa helppo tehdä. Haluan nähdä suuria muutoksia liiton toimintatavoissa, ja uskon, että olisin oikea henkilö niitä muutoksia johtamaan.

Kiertämisen ja vihjailun lisäksi on perustettu keskusteluryhmiä, joissa on sovittu jäsenistön ja liittohallituksen provosoinnista, sekä on sovitusti tehty esimerkiksi ylimääräisen liittokokouksen tilasta ongelma. Tilan hinnasta on kerrottu vääriä tietoja, ja on yritetty saada liittohallituksen jäsenet, jotka ovat ylimääräisen liittokokouksen järjestämisen takana, huonoon valoon. Näissä keskusteluryhmissä on myös kiertänyt meemejä, jossa kritisoidaan minua ja verrataan suoraan nykyiseen puheenjohtajaan. Alla yksi kuvista, joka julkaistiin ennen kuin olin edes asettunut ehdolle.

WhatsApp Image 2018-07-24 at 20.07.38

Tämä ei ole minusta kovin tervettä järjestölle, jossa kasvatetaan maamme tulevia poliitikkoja. Liittomme pitäisi toimia malliesimerkkinä siitä, miten järjestöt toimivat ja kuinka käydään rehdit vaalit. Meidän esimerkkimme voi muovata Suomen vaalikulttuuria tulevaisuudessa. Haluan edistää rehtiä vaalikamppailua, joka ei perustu toisen mollaamiseen. Asioista pitää pystyä keskustelemaan, se on demokratian ydin. Kuitenkaan keskustelu ei yksinään riitä, on nimittäin iso ero kuulemisella ja kuuntelemisella. Keskustelun tulee siis olla aitoa. Nyt sen sijaan ideoitani varapuheenjohtajana on torpattu heti kättelyssä sanomalla, että saat tuoda ideasi esille, mutta ei tämä kuitenkaan mene läpi äänestyksessä. Jotkut vaikeat asiat ovat siis jääneet käsittelemättä, sillä näistä ei olla haluttu edes keskustella.

Vaikken vaalilupauksia yleensä tykkää tehdä, tämän asian voin teille nuvalaisille luvata: En tule soittamaan kellekkään jäsenelle vastoin tahtoaan, enkä tule viemään ketään kahville ‘muissa asioissa.’ Minulla ei yksinkertaisesti ole resursseja lähteä kiertämään Suomea, enkä näe, että se on reilua tavata jäseniä liiton asioissa ja käydä tällä tavalla vaalikampanjaa.

Minusta on kuitenkin tärkeää, että keskustelua käydään näissä vaaleissa, ja siksi, kuten viime vuonna minulla on käytössä Sarahah, jossa minulta voi anonyymisti kysyä kysymyksiä tai vaikkapa lähettää terkkuja. Tulen vastaamaan Sarahahissa esitettyihin kysymyksiin joka perjantai ylimääräiseen liittokokoukseen saakka. Kysymyksiä pääset esittämään tästä.

Se suunta, johon liittomme on tällä hetkellä menossa, ei ole lainkaan tervettä eikä hyväksyttävää. Tämä ei voi jatkua näin. Pääset mukaan rakentamaan demokraattisempaa sekä reilumpaa liittoa liittymällä minun tukiryhmään. Se onnistuu tästä!

Vaikka minulla on anonyymi lomake käytössä, minulle saa ehdottomasti soitella ja laittaa viestiä! Mielelläni keskustelen vaaleista ja liitosta puhelimessa, viestitse tai kahvin äärellä. Jos siis haluat keskustella kanssani, laita viestiä!

 

Minun Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto on timanttista edunvalvontaa tekevä ja näkyvä

Tulevien viikkojen aikana tulen julkaisemaan blogikirjoituksia, joissa teen nostoja omasta visiostani Suomen Nuorisovaltuustojen Liitosta. Visio löytyy osoitteesta: bit.ly/alinannuva

Tässä blogissa käsittelen visiosta teemoja: Timanttista edunvalvontaa tekevä ja Näkyvä

 

Liittomme toimintasuunnitelmaan on kirjattu liiton edunvalvonnasta ja viestinnällisistä tavoitteista paljon, esimerkiksi tavoitteita on seuraavanlaisia: Edunvalvontaviestintä on rohkeaa (2.4.4) ja Liitto osallistuu ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun (5.4.1.1). Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi esitellään toimenpiteinä esimerkiksi: Ajankohtaisten kysymysten seuraaminen ja niihin kantaa ottaminen esimerkiksi lausuntojen, tiedotteiden ja mielipidekirjoitusten kautta, Huipputapaamisesta kannanoton julkaiseminen, sekä Liiton sosiaalisen median kanavissa nopeasti toimialaan liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun reagoiminen.

 

Tämän vuoden aikana liitto ei ole ottanut kantaa suuriin asioihin, vaikka aihetta olisi kyllä ollut. Kun oli uhka siitä, että maakuntavaalit olisivat tulleet neljän kuukauden varoitusajalla, toimistolla valmisteltiin aiheesta kannanotto, sillä maakuntavaalien ja -uudistuksen aikataulu vaikuttaa suuresti liittomme jäseniin. Vaikka teksti oli pitkään valmis ja julkaisukunnossa, sitä ei ikinä julkaistu. Liitto ei myöskään koskaan lausunut ministeriölle uudesta arpajaislaista, vaikka se liittyy suoraan liiton rahoitukseen ja siihen kannustettiin Allianssin suunnalta. Yhteiseen kannanottoonkin lähdettiin vain, koska kaikki muutkin nuorisojärjestöt olivat jo lähdössä. Liiton johdon tahto on ollut, ettemme ota näihin asioihin ainakaan suuresti kantaa.

 

Nopealla googlauksella huomaa sen, ettei meidän liitosta ole kirjoitettu oikeastaan mitään valtamedioissa yli vuoteen. Paikallislehdissä on ollut mainintoja uudesta liittohallituksesta ja tulevasta ylimääräisestä liittokokouksesta, mutta muuten meistä ei ole kuulunut mitään. Meihin verrattavissa olevat nuorisojärjestöt ovat onnistuneesti tehneet hienoja avauksia ja ottaneet tilaa itselleen yhteiskunnallisessa keskustelussa. Monille ihmisille emme ole välttämättä edes enää olemassa, kun meistä ei kuulu.

 

Jotta voisimme olla varteenotettava keskustelija nuorisopoliittisella kentällä, meistä tulisi ehdottomasti kuulua. Liiton tulee toteuttaa toimintasuunnitelmaa ja julkaista kannanottoja, antaa lausuntoja ja tehdä rohkeita avauksia sosiaalisessa mediassa. Puheenjohtajan tulisi liiton äänitorvena varmistaa, että näin tapahtuu poikkeuksetta.

 

Liittomme kaipaa selkeitä edunvalvonnallisia linjoja. Asiantuntijoillemme on annettava vapaus ja valta valmistella sekä julkaista liiton tavoiteohjelman mukaisia kannanottoja ja lausuntoja. Emme voi jatkaa vain hiljaa.

 

Mitä järkeä on liitossa, jonka ääni ei kuulu yhteiskunnassa?

 

”Suomalaisuus ei ole ulkoisten piirteiden ja osaamisen luettelo” Puheeni puoluekokouksessa 2017

Hyvä puoluekokousväki 

 
Minä olen Alina Heywood. Voin nykyään ylpeästi sanoa, että olen suomalainen. Pitkään en kokenut itseäni suomalaiseksi, eivätkä muutkaan ympärilläni pitäneet minua suomalaisena. En osannut kunnolla suomea, ja minulla oli ulkomaalainen sukunimi. Vaikka äitini on suomalainen ja synnyin Suomessa, minä en ollut suomalainen. 

 
Paluumuuttajana Englannista koin sen, miten vaikeaa on tulla suomalaiseksi. Niin kauan, kun en puhunut suomea sujuvasti, en voinut olla suomalainen. Minulta kysyttiin usein, mistä oikeasti olen kotoisin? Mikä on oikea äidinkieleni? Kysyjät olivat niin ystävien vanhempia kuin opettajiakin. Tämä aiheutti minussa identiteettikriisin. Kuka olen? Mistä olen kotoisin? Passissa lukee suomalainen, miksi muut eivät uskoneet sitä? 

 
Huomasin, että suomalaisuus on hyvin rajoittava käsite. Minulle tehtiin hyvin selväksi, että minä en ole riittävän suomalainen. Kärjistäen voisinkin todeta, että jos et ole valkoinen, osaa suomea sujuvasti ja kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, et ole suomalainen.Heräsi kysymyksiä: Miksi muut saavat päättää suomalaisuudestani? Mistä lähtien suomalaisuus on ollut erilaisten ihmisten ulossulkemista ja heidän puolestaan päättämistä? Miksi en voi itse päättää suomalaisuudestani?

 
Ainoa ratkaisu minulle oli kasvaa muottiin. Hioin suomen kielen taitoni huippuunsa ja liityin kirkkoon. Takana oli kyllä muita syitä, mutta kuitenkin. Yhtäkkiä olinkin suomalainen. Enää ei kysytty mistä olen oikeasti kotoisin tai miksi minulla on outo aksentti puhuessani suomea. Muut hyväksyivät vihdoin minut suomalaisena. Olin tyytyväinen, mutta tajusin myös sen, etten ollut enää englantilainen. Ollakseni suomalainen minun oli luovuttava muista kansallisista identiteeteistä.

 
Suomalaisen on oltava vain ja ainoastaan suomalainen. Miksi? Miksi kaikenlaisia ihmisiä ei voida ottaa muita avoimesti mukaan taustasta riippumatta? Hyväksytään se, että kuka tahansa voi olla suomalainen, jos kokee itse olevansa. Ei ole mitään syytä kyseenalaistaa muiden identiteettiä.  

 
Hyvä puoluekokousväki. Muutetaan suomalaisuuden kriteerit. Minulla oli mahdollisuus tulla suomalaiseksi ihonvärini takia. Minusta ei ulkoisesti näe, etten olisi täysin suomalainen. Tämä ei ole kaikille mahdollista. Ihonvärin tai minkään muun ulkoisen piirteen ei tulisi rajoittaa mahdollisuutta tulla suomalaiseksi. Suomalaisuuden tulisi olla identiteetti ja olotila, ei niinkään ulkoisten piirteiden ja osaamisen luettelo.Voimme halutessamme antaa jokaisen sitä haluavan olla suomalainen.

 
Suomalaisuus on ylpeyden aihe. Elämme hyvinvointivaltiossa, meillä on moninainen ja puhdas luonto ja koulutusjärjestelmämme on yksi maailman parhaimpia. Ollaan kaikki ylpeitä suomalaisuudestamme, ja annetaan muidenkin olla, vaikka sukujuuret olisivatkin jossain muualla.

 
Kiitos

Terroritekoja voidaan estää

Kotikaupungissani Manchesterissa tapahtui viime viikolla pommi-isku Ariana Granden keikan jälkeen. Olen tiistaista saakka miettinyt tapahtunutta ja olen ollut surullinen, suuttunut, ihmeissäni ja minua on harmittanut. Iskussa kuoli seitsemän ihmistä, nuorin uhri oli 8-vuotias. Voin pahoin ajatellessani tätä.

 

En ymmärrä miten näin on päässyt käymään: reput tulisi tarkistaa kunnolla ennen sisäänpääsyä, eikä keikkapaikalle sisään tulisi päästää ketään keikan päätyttyä. Koen, että tämä iskun olisi voitu estää monella tapaa.

 

Iskun tekijä oli 22-vuotias libyalaistaustainen nuori, joka oli radikalisoitunut, ja jolla oli ongelmia koulun kanssa. On sanottu, että hänellä oli vaikeuksia sopeutua eurooppalaiseen elämäntyyliin. Hänen luokkakaverinsa olivat ottaneet yhteyttä terrorismin vastaiseen puhelinpalveluun kertoakseen viranomaisille hänen ääriajattelustaan, muttei asialle tehty mitään.

 

Radikalisoitumista on estettävä ja sen ehkäisemiseksi on tehtävä enemmän työtä Suomessa ja Euroopassa. Parempaa kotouttamista, enemmän ennaltaehkäisyä ja rohkeaa puuttumista tarvitaan. Henkilö, joka on radikalisoitunut, ei voi hyvin. Radikalisoituminen on selkeä avunhuuto. Viranomaisten tulee ottaa vihjeet vakavasti, ja ryhtyä toimimaan näitä tultuaan.

 

Näissä tilanteissa on tärkeintä on, ettei anneta pelolle valtaa. On ollut ihailtavaa nähdä, miten kansa on kokenut yhtenäisyyden tunnetta iskun jälkeen. Kuningatar Elisabeth II on käynyt Manchesterissa sairaalassa tervehtimässä iskussa vahingoittuneita ja yli viisi miljoonaa puntaa on kerätty uhrien perheille. Lisäksi ihmiset ovat lahjoittaneet ruokaa, vaatteita ja verta todella paljon. Rakkaus aina voittaa.

IMG_5360

Kuvassa minä 3-vuotiaana Manchesterissa. Tällaisena haluan tämän kaupungin muistaa

Matkailuystävällisyys Turussa

Kirjoitimme yhdessä nuorisovaltuuston puheenjohtajan Alexiksen kanssa mielipidekirjoituksen matkailuystävällisyydestä parisen viikkoa sitten.

Sain viime kesänä kesätyöpaikan Turun matkailualalta turistinneuvojana, eli TurkuHelppinä. Työpäivä alkoi aina satamasta, jossa olimme tiimini kanssa neuvomassa Ruotsista saapuvia turisteja. Siellä ollessani joka ikinen päivä meiltä kysyttiin missä olisi lähin Otto-automaatti. No, lähin onkin Portsassa tai Martissa, että turha siinä on sitten lähteä selittämään mistä saa rahaa nostettua.

Oli turhauttavaa nähdä, miten turistit hermostuivat kun busseihin ei saanut lippuja ostettua muuta kuin käteisellä, ja rahaa ei saanut nostettua mistään läheltä.

Mielestäni lippuautomaatit olisivat erinomainen ratkaisu tähän ongelmaan. Niitä voisi sijoittaa esimerkiksi: satamaan, Kauppatorille, linja-autoasemalle ja lentokentälle. Niillä olisi varmasti kovasti käyttöä myös paikallisille, sillä harva kantaa käteistä rahaa enää mukana.

Turun pitäisi satsata föliin ja tehdä julkisilla kulkemisesta vielä helpompaa kaikille! Turistitkin tulisivat mielummin toiste, kun ei olisi mitään mistä valittaa! 😉

 

Alla mielipidekirjoitus.

Turku on viimeisen 15 vuoden aikana nostanut reilusti profiiliaan kiinnostavana matkakohteena, niin ruotsalaisten kuin kauempaakin tulevien keskuudessa. Kulttuuripääkaupunkivuosi ja elokuvakuvausryhmät ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Silti kaupungilla on vielä tehtävää, jotta Turku nousee muiden eurooppalaisten matkailukohteiden tasolle matkailuystävällisyydessään

Turku on maantieteellisen muotonsa ja maastonsa vuoksi erinomainen pyöräilykaupunki. Lähes kaikki päänähtävyydet ovat jokirannan pyöräilyreittien varrella. Tästä syystä Turkuun tulisi saada helppokäyttöinen ja edullinen kaupunkipyöräjärjestelmä, jota turistit ja kaupunkilaiset voisivat hyödyntää. Mallia voisi ottaa Helsingin ”Alepapyöristä.”

Nykyisellään kaupungin linja-autoihin turvautuvat ruotsalaisturistit ovat usein vailla bussilipun ostamiseen tarvittavia euroja. Pankkikortilla maksaminen ei onnistu Föli-busseissa, eikä mobiililippu toimi ulkomaalaisilla puhelinliittymillä.

Tämän takia tulisi kaupungin joko neuvotella Automatia Pankkiautomaatit Oy:n kanssa siitä, että käteisautomaatti saataisiin taas satamaan tai, kehittää muu toimiva ratkaisu lippujen ostamiseen. Mahdollisia vaihtoehtoja voisi olla vaikkapa lippuautomaatti tai lipunmyynti satamien infotiskeillä.

Sekä turistien, että meidän kaikkien muidenkin viihtyvyyden parantamiseksi kaupungin tulisi voimakkaasti puuttua etenkin kesäisin tapahtuvaan julkiseen virtsaamiseen keskustassa. Ongelmaa ei tule ratkaista sakottamalla tai rankaisemalla (siihen kaupungilla ei ole toimivaltaa), vaan tarjoamalla enemmän julkisia käymälöitä kaupunkilaisten käyttöön.

On tärkeää, että kaupunki on omatoiminen kyseisen ongelman ratkaisussa. Turussa tapahtuvasta julkisesta virtsaamisesta kärsimme nimenomaan me turkulaiset itse.

Turun nuorisovaltuuston puolesta

Puheenjohtaja

Alexis Vartiainen

  1. varapuheenjohtaja

Alina Heywood